top of page

Pohjoinen

soturi_edited.png

Yhteiskuntaluokat

 

Pohjoisen yhteiskuntaluokat poikkeavat huomattavasti muista kansoista, sillä pohjoisessa aatelisarvo ei merkitse mitään. Jos siis satut kantamaan kreivin tai paronin arvoa, et saa siitä huolimatta erityiskohtelua. Pohjoisen kansa määrittää ihmisen arvon rohkeuden, sitkeyden ja taistelutaitojen mukaan. Yhteiskunnalliset arvonimet ovat olemassa, mutta eivät varsinaisesti merkitse mitään. Vain sillä on väliä miten käyttäydyt taistelukentillä ja yleisesti elämässä. Soturit ovat erittäin suuressa arvossa pohjoisessa, mitä voisikin verrata muun kansan ylhäisiin aatelisiin. Pohjoisessa ylin hallitsijan antama arvonimi on "soturi", jotka ovat yhteiskunnan yläluokkaa. Muualta kuningaskunnasta tulleita aatelisia kohdellaan kuin muita vieraita - heillä on oikeus majoittua ja syödä maksua vastaan. Sen sijaan hallitsijan omat vieraat saavat erityiskohtelua ja yöpymisen Frostfuryjen kivilinnassa.

 

Sotureiden jälkeen yhteiskunnassa arvostetuimpia henkilöitä ovat mm. vartijat ja sepät. Suurin osa pohjolaisista koostuu kuitenkin tavallisesta kansanluokasta, eli tavallisista työläisistä, rahvaista. Työläisiin lasketaan mukaan myös mm. perheen parissa työskentelevät äidit sekä vanhukset, jotka toisten kansojen tavoin eivät saa alhaisinta luokitusta. Pohjoisen alimmistoksi lasketaan kunniattomat henkilöt, jotka voivat olla niin pahamaineisen sukunimen kantavia, kuten myös taistelukentillä häpeää tuoneita huonoja sotureita. Kodittomia tai kerjäläisiä ei pohjoisen yhteiskunnassa juurikaan ole, sillä vähäosaisimmista pidetään hyvää huolta kansan keskuudessa esimerkiksi palvelijan töitä tarjoamalla.

 

Yhteiskunta

 

Koko kuningaskuntaa shokeeraa se, miten pohjoisessa myös naiset voivat olla sotureita. Naiset eivät ole automaattisesti taka-alalle jäävä heikko sukupuoli kuten muissa yhteiskunnissa, vaan pohjoisen kansan keskuudessa naisilla on aivan samanlaiset lähtökohdat kuin miehilläkin. Kuka tahansa voi opetella miekkailua, pyrkiä kansan suojelijaksi tai vartijaksi, tai jopa ottaa osaa pohjoisen armeijassa sodan tullessa. Soturinaiset saavat helposti pilkkaa osakseen muissa lääneissä, mutta vahvaluontoisena kansana pohjoisen naiset ovat erittäin kykeneviä puolustamaan itseään niin sanallisesti kuin fyysisesti. Vaikka pohjoisessa naisilla on järjettömän hyvät olosuhteet ja mahdollisuudet, löytyy myös edelleen niitä jotka valitsevat mieluummin äidin tai työläisen roolin esim. ompelun, käsityöläisen tai leipomisen parissa.

 

Perhe

 

Perheellä on erittäin suuri merkitys yhteiskunnassa. Perhe on niin miehen kuin naisen peruspilari, tuki ja turva, jonka tehtävä on tukea niin elämän ylä- kuin alamäissä. Vaikka naisilla ja miehillä on tasa-arvo, pidetään miestä kuitenkin vanhojen tapojen mukaan aina ensisijaisena perheen päänä, jonka tehtävänä on huolehtia perheen yleisestä hyvinvoinnista ja hankkia leipä pöytään. Jos perhe näkee nälkää tai kohtaa vastoinkäymisiä, langetetaan tämä aina ensisijaisesti miehen syyksi. Jos mies menehtyy, siirtyy nainen perheen pääksi. Soturinaiset eivät yleensä omaa perhettä, ja heille on hyväksyttävää olla pelkästään kansan suojelijoita haudaten ajatukset perheen perustamisesta. Soturimiehet omaavat yleensä perheen, eikä ole mahdotonta, että soturimies ja soturinainen perustavat perheen keskenään. Silloin lapsista huolehtii kylän vanhukset, jotka saavat vaivanpalkaksi elämisen ja katon päänsä päälle pariskunnan kodista. Tällöin myös vanhus otetaan osaksi perhettä.

 

Avioliitto

 

Pakkoavioliitot ja naittaminen ovat osa pohjoista. Yhtä paljon esiintyy kuitenkin vasta  hiljattain tullutta ilmiötä, jossa pohjolainen saa itse valita kumppaninsa haluamassaan iässä. Pohjoisessa on keskimääräisesti enemmän naimattomia kuin muissa lääneissä. Vaikka perhe on tärkein asia, ei kukaan myöskään pakota avioon. Yli 30-vuotiaita naimattomia kutsutaan yksinäisiksi susiksi yhteiskunnan toimesta, eikä termi ole kaikesta vapaamielisyydestä huolimatta laisinkaan imarteleva. Pohjoisen yhteiskunta kannustaa ihmisiä avioon alle 30-vuotiaina, mikä on varsin myöhäinen ikä ottaen huomioon muiden kansojen tavat. Jos kyse ei ole järjestetystä avioliitoista, tapahtuu pariutuminen joko miehen tai naisen toimesta, joskin yleinen tapa on edelleenkin se, että mies pyytää naista kanssaan avioon. Kun nainen on suostunut, pyritään häät pitämään viikon sisässä kylän shamaanin johdolla, jolla on oikeus liittää ihmisiä yhteen.

 

Pohjoisen häät ovat aina koko kylän tapahtumia. Häihin ei osallistu pelkästään tulevan avioparin sukulaiset ja tuttavat, vaan koko kylä, sekä mahdolliset muissa lääneissä asuvat sukulaiset ja ystävät. Pohjoisen häät ovat aina ratkiriemukkaita ja suuria tapahtumia, jotka toteutetaan koko kylän voimin. Liittoon vihkiminen tapahtuu parin toiveiden mukaan joko kuninkaanlinnassa tai pohjoisen luonnossa, minkä jälkeen häitä siirrytään viettämään suuriin sisätiloihin tai määrätylle piha-alueelle kuten torille tai erilaisille aukioille. Häät kestävät aina auringonnousuun asti, joskin tuore aviopari siirretään keskiyön tienamilla häävuoteeseen bedding seremoniaa noudattaen. Häävuoteen tulee aina sijaita pariskunnan tulevassa yhteisessä kodissa, ja jos miehellä ei jo ennestään ole omaa kotia tai varaa siihen, ei miehen katsota olevan kykenevä elättämään perhettä, eikä sitä mukaa myöskään olevan vielä valmis avioliittoon. Pohjoisen kulttuurissa hääyöllä on suuri merkitys, sillä jos tuore vaimo saatetaan heti hääyönä raskaaksi, pidetään pariskuntaa jumalten suosimana. Vaikka pohjoisessa on enemmän naimattomia kuin muualla kuningaskunnassa, on tuolla myös eniten rakkaudesta solmittuja avioliittoja.

 

Lapsen siunaaminen

Lapsen syntymistä tai nimensaantia ei juurikaan juhlita pohjoisen kulttuurissa, sillä lapset ovat jumalten siunaus joka kuuluu automaattisesti jokaisen avioparin elämään. Lapsen saamista onnitellaan ja iloitaan avioparille, mutta sen suurempia erillisiä juhlia ei pidetä, ja lapsi saa vanhempiensa päättämän nimen kaupungin shamaanin siunaamana. Siunauksen tapahtumapaikkana toimii vanhempien päättämä paikka ja todistajiksi valitaan pari läheistä henkilöä. Lapselle ei virallisesti oteta kummeja, mutta lapselle kastetaan suojelija. Suojelija on vanhempien valitsema henkilö, yleensä jomman kumman sukulainen tai ystävä, joka ottaa velvoitteekseen lapsen huolehtimisen ja kasvattamisen jos vanhemmille joskus tapahtuisi jotain. Suojelija on muutenkin hyvin läsnä perheen elämässä vaalien sen hyvinvointia.

 

Hautajaiset

Kuolema ei pohjoisessa ole välttämättä niin surullinen asia. Jos vainaja on viettänyt kunniallisen elämän ja toiminut esim. soturina, pääsee hän hyvään luvattuun paikkaan, Valhallaan. Hyvänkin pohjolaisen kuolema on kuitenkin surullinen tapahtuma lähiomaisille, jotka joutuvat hyvästelemään vainajan maanpäällisessä elämässä. Häiden tavoin hautajaiset ovat koko kylän juhlia joissa shamaani siunaa vainajan, ja omaiset muistelevat poismennyttä rakastaan. Pohjoisen pääkaupungin Snowhedgessä myös hallitsija osallistuu hautajaisiin ja ennen omaisten muistelmia kertoo omat muistonsa vainajasta. Hautajaiset tapahtuvat aina luonnossa, minkä jälkeen saattue siirtyy rannikolle laskemaan vainajan veden varaan pienessä veneessä. Vainajan annetaan ajelehtia tarpeeksi kauas virran mukana, minkä aikana saattue katselee hiljaa vainajan viimeistä matkaa. Pientä hetkeä myöhemmin yksi kaupungin parhaista jousiampujista ampuu palavan nuolen vainajan veneeseen, jolloin ruumis syttyy palamaan. Saattueen jälkeen hautajaiset loppuvat, eikä pohjoisen perinteissä ole hautajaisateriaa tai minkäänlaista yhteistä jälkitilaisuutta. Hautajaisten jälkeen lähiomaiset ja ystävät siirtyvät yleensä koteihinsa muistelemaan vainajaa.

Ihanteet & Arvot

 

Pohjoisen ihanteena on ylivoimaisen vahvat ja pelottomat soturit, jotka ovat valmiita taistelemaan kuolemaansa asti kansansa puolesta. Samaan aikaan perhe-elämää ihannoidaan suuresti, mistä löytyykin nopeasti silta soturuuteen - kaikenlainen yhteisöllisyys ja kansan hyväksi toiminen on ollut kautta historian pohjoisen kansan ihanne. Ihanteellinen pohjolainen mies on perheellinen raivoisa soturi joka on ensisijaisesti äärettömän uskollinen hallitsijalleen, vasta sitten kuningaskunnalle. Naisiin pätee sama ihanne, paitsi että toinen polku on vähintään muutaman lapsen maailmaan saattanut äiti, joka kasvattaa lapsistaan vahvoja pohjolaisia ja on miehelleen uskollisen rakastava puoliso.

 

Ihanteisiin kuuluu myös puhdas luonto, joka näyttelee suurta osaa pohjoisen elämässä. Luonto on ystävä ja reilu kauppamies, jonka kautta saattaa kokea jumalten olemassaolon. Meri on pohjoisen kansalle tärkeä elementti, ja merenläheisen lääninsijaintina vuoksi kansa on erikoistunut kalastamiseen ja alusten tekemiseen. Myös eläimiä kunnioitetaan suuresti, sillä kotieläimet ovat suureksi avuksi ja saaliseläimet luopuvat hengestään ihmisten ravinnon takia.

Suhteet muihin kansoihin

 

Henkisellä tasolla pohjoisen kansa on jokseenkin erkaantunut kuningaskunnasta, vaikka virallisesti se kuuluukin kuningaskuntaan. Syitä tähän ovat mm. naisten tasa-arvoinen asema, pohjoisen karun kylmät olosuhteet ja aatelisarvojen viisveisaus. Poikkeavista arvoistaan ja tavoistaan huolimatta pohjoinen on kuningaskunnan lääni siinä missä muutkin, ja omaa varsin neutraalin hyvät välit itse kuninkaanlääniin.

 

Idän läänin kanssa välit ovat hyvät, sillä naapurisijainti mahdollistaa vakaan yhteistyön. Pohjoinen ja itä käyvät keskenään vilkasta kauppaa, ja naapurisijaintinsa vuoksi myös moni pohjoisen ja idän kansalainen on löytänyt yhteisen avioliiton niin rakkauden kuin pakkoliiton nimessä. Idän veri on eniten sekoittunut pohjoisen kanssa, ja kummastakin läänistä löytyy naapuriläänin veren jakavaa kansaa. Näin idän tummapiirteisillä saattaa olla sinertäviä silmiä, ja pohjoisesta löytyy tummempaa kuontaloa pellavapäiden keskeltä. Pohjolaiset eivät kuitenkaan tunnetusti pidä idän tyrannihallitsijasta, mutta kukapa pitäisi?

 

Läntisen läänin kanssa vallitsevat välit ovat vähintäänkin mielenkiintoiset. Läntisen sivistynyt ja lukenut kansa pitää pohjoisia brutaaleina ja jopa sivistymättömänä kansana kutsuen pilkkaavasti barbaareiksi. Pohjolaiset eivät luonnollisesti tästä tykkää, ja vastaavat naljailuun samalla mitalla pitäen läntisiä kelvottomina hienohelmoina ja taistelukenttien pelkureina. Toisesta kädestä katsottuna pohjoinen sotii kovasti omia ihanteitaan vastaan, sillä pohjoisen miehet ovat tunnetusti varsin kiinnostuneita lännen naisista. Nuo kun ovat varsin eksoottisen siroja ja heikkoja ilmestyksiä pohjoisen vahvojen naisten rinnalla.

 

Vaikka länsi nimitteleekin pohjoisen kansaa barbaareiksi, ei pohjoinen ole kovin tietoinen varsinaisista kuningaskunnan etelärannikolla elävistä barbaareista. Helteinen etelä-aavikko kun on vallan väärä ympäristö kylmään tottuneelle pohjolaiselle. Sen sijaan pohjoisen villeistä kertovista myyteistä ollaan enemmän kuin perillä, sillä kiitos pohjoisen sijaintinsa, on muutama pohjolainen nähnyt villejä omin silmin umikenttien reissuillaan. Jotkut pohjolaiset uskovat villihuhuihin, jotkut eivät. Jotkut jopa väittävät pohjoisen yksinäisyyden ja riipiväksi käyvän kylmyyden kehittävän eksyneen mielikuvitusta sen verran, että villit sen kuin vilisevät silmissä.

sormukset.png
laiva.png
bottom of page