Lumikenttien villien lisäksi Alrecasta löytyy toinenkin sivistymätön ja vieläpä hyvin raakalaismainen villikansa. Barbaarien leiri sijaitsee kuninkaanläänin miltein eteläisimmässä, erittäin lämpimässä osassa. Barbaarien joukkoon kuuluu noin seitsemänkymmentä jäsentä, joista suurin osa on miehiä. Naiset ovat lähinnä orjaa muistuttavassa asemassa, ellei kyseessä ole korkea-arvoisen barbaarin puoliso. Ryöstöretkillään barbariheimon eli Drasigin heimolaiset kaappaavat kuningaskunnan kylien naisia orjikseen, joten ei ole laisinkaan harvinaista nähdä barbaarien seassa täysin sinne kuulumattoman näköisiä jäseniä, jotka joutuvat henkensä uhalla toteuttamaan barbaarien julmimmatkin käskyt.
Drasigit ihailevat kokoa ja vahvuutta jokaisessa asiassa. Mitä enemmän taisteluita on voittanut, sitä arvostetumpi henkilö on yhteisössä. Jokaisen hävityn taistelun jälkeen voittanut viiltää terällään häviäjän vasempaan käsivarteen viillon, ja täten viiltojen määrä kertoo hävittyjen taisteluiden lukumäärän. Mitä enemmän arpia on kertynyt, sitä arvottomampi on Drasigin yhteisössä. Viillot ovat yleensä syviä ja jättävät selvästi näkyvät arvet, jotta kaikkien olisi ne helpompi huomata. Taisteluiden kautta Drasigin miesten on mahdollisuus näyttää asemansa heimossa, sekä kohota arvoasteikossa ylemmäs. Joskus joku uskalias haastaa jopa itse johtajan, mutta kaksinkamppailut ovat ainakin tähän päivään mennessä päättyneet haastajan häviöön, sillä johtaja totta kai on kaikista miehistä voimakkain.
Naisten tehtävä on palvella miehiä, toimia miltei orjan kaltaisessa asemassa, ja toteuttaa kaikki mahdolliset halut mitä Drasigin miehillä sattuu olemaan. Ainoastaan korkea-arvoisten Drasigien puolisot saavat osakseen hemmottelua, sillä orjanaisten tehtävänä on palvella myös heitä. Ulkopuolisia orjia Drasigin joukko saa ryöstelemällä ja tuhoamalla muun muassa pieniä kyliä kuningaskunnassa, sillä suurkaupunkeihin heidän jäsenmääränsä ei riitä hyökkäämän, vaikka jokainen mies onkin taitava taistelija.
Barbaarien alkuperäis- ja yleiskieli on bar'thugan ja sillä kielellä Drasigit keskustelevat keskenään. Hyvin harva osaa muutamaa sanaa enempää yleiskieltä, eikä joukon keskuudessa sen lausumista edes hyväksytä.
Aikuiset miehet ovat poikkeuksetta suurikokoisia, jotta pärjäävät joukon mukana ja kamppailuissa. Pienikokoiset miehet saavat ennen aikuisikään varttumista surmansa, koska eivät ole kykeneviä puolustamaan itseään. Miesten olemus on myös muutenkin hyvin rujo; kehoa koristaa sotamaalaukset ja lukuisat arvet, sillä sen suurempaa vaatetusta tai haarniskaa ei Drasigien keskuudessa juurikaan käytetä. Paljasta pintaa on nähtävillä paljon, vaikkakin intiimit alueet peitetään erilaisilla lannevaatteilla.
Drasigien joukossa on tapana pitää hiukset pitkänä, mutta niiden leikkaaminen lyhyeksi esimerkiksi käytännöllisistä syistä ei ole mitenkään paheksuttavaa. Myös erilaiset tatuoinnit ovat arkipäivää barbaarien joukossa, sillä heimon miehillä on uskomus, että tatuoinnit luovat pelkoa kantajansa ympärille. Osittain se on totta, sillä rankasti tatuointien peitossa olevat ihmiset eivät ole aikakaudella yleisiä, herättäen näin helposti enakkoluuloja ja pelkoa.
Taikuus ja sitä osaavat henkilöt ovat lähinnä pelote Drasigin jäsenille. Joukko ei hyväksy jäsenillään minkäänlaisia magiaan viittaavia taipumuksia. Jos sellaista kuitenkin havaitaan, on magiaa harjoittavan henkilön tuhoaminen ainut vaihtoehto. Barbaarit pitävät magiaa luonnottomana ja pelottavana asiana, poistaen kammokkeen keskuudestaan.
Barbaarit uskovat elämän jumalaan Urseaan ja kuoleman jumalaan Praieen, muita jumalia ei ole. Uskonto ei ole Drasigien elämässä kovinkaan suuressa asemassa, joskin kuolleet ajatellaan menevän lahjaksi Praielle, joka uskomuksien mukaan lähettää kuollutta vastaavan sielun Urseaalle, jotta uusi lapsi voi syntyä. Jos lapsia syntyy useita yhtä kuollutta kohden, ajatellaan Praien olleen antelias sielujen kanssa.
